Oi, onnellisuus

Petri Tammisen romaanissa "Mitä onni on" todetaan, että "… ne ovat eri miehiä, jotka höpöttävät onnesta ja eri miehet, jotka elävät sitä". Ymmärrän hyvin. Olen höpöttänyt onnesta, tarttunut epätoivoisella tavalla pieniin onnellisuuden hetkiin ja vakuutellut itselleni olevani onnellinen silloin kun sitä vähiten olen ollut. Nyt koen itseni vihdoin oikeasti onnelliseksi, ja puhun siitä paljon vähemmän. Haluan silti kirjoittaa siitä, koska se on oleellinen osa ihmisten elämää ja linkittyy vahvasti henkisestä väkivallasta toipumiseen. 

Onnellisuuden sanotaan muodostuvan positiivisten tunteiden ympärille. Ilo, tyytyväisyys, rakkaus ja kiitollisuus kutovat onnellisuuden verkon joko lyhytaikaisesti tai pitkäkestoisesti. Onnellisuus liittyy myös siihen, miten tyytyväinen ihminen on elämäänsä kokonaisuutena; jos omat saavutukset, ihmissuhteet, työ ja muut elämän osa-alueet ovat tasapainossa ja antavat enemmän kuin ottavat, ihminen voi kokea olevansa onnellinen. Oleellista onnellisuudelle on myös merkityksellisyys. Kun ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi ja tarkoitukselliseksi, hän voi helpommin olla onnellinen. Henkinen ja fyysinen hyvinvointi korostavat onnellisuutta, etenkin jos stressinhallinta, terveelliset elämäntavat ja tasapainoinen elämä mahdollistavat henkisen hyvinvoinnin ja sitä kautta onnellisuuden. 

Läheiset ihmissuhteet ja tuki muilta ovat tärkeitä onnellisuuden kannalta. Myös mahdollisuus osoittaa muille läheisyyttä ja tukea kasvattavat onnellisuutta. Yhteisöllisyys, yhteenkuuluvuuden tunne ja emotionaalinen tuki ovat tärkeä osa ihmisen sosiaalisuutta. Onnellisuus liittyy myös siihen, että ihminen tuntee olevansa vapaa tekemään omia valintojaan toteuttamaan itseään. Onnellisuutta on siis myös oma elämä. 

Lisää omasta elämästä voit lukea täältä. 

Iso osa onnellisuuden kokemusta on kyky omien tunteiden säätelyyn: ilon ja tyytyväisyyden kokeminen sekä toisaalta negatiivisten tunteiden, kuten surun ja ahdistuksen, hallinnan tunne. Henkinen hyvinvointi ja tasapainoisuus ovat oleellinen osa onnellista elämää. Henkinen väkivalta voi kuitenkin monin tavoin merkittävästi heikentää kykyä tuntea onnellisuutta. 

Henkinen väkivalta, kuten jatkuva kritiikki, nöyryyttäminen ja vähättely heikentää itsetuntoa ja itseluottamusta. Kun ihmisen itsetunto ja itseluottamus murenee, murenee myös usko omiin kykyihin ja omaan arvoon. Usein varsinkin pitkään jatkunut henkinen väkivalta aiheuttaa stressiä, ahdistusta ja masennusta. Masentuneen ihmisen elämästä katoavat värit ja ilo, eikä onnellisuutta tavoita kuin ehkä hetkellisinä pieninä tuokioina, muiston häivähdyksenä normaalista ja tasapainoisesta elämästä.

Henkinen väkivalta voi saada vetäytymään sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteista, mikä voi johtaa yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Joissakin suhteissa väkivallan yksi muoto on eristäminen; rajoitetaan toisen elämää merkittävästi tai käytetään manipulointikeinoja, joilla sosiaalinen kanssakäyminen tehdään toiselle niin vaikeaksi, että hän alkaa itse rajoittamaan sosiaalisia tilanteita päästäkseen helpommalla. Mutta ollaksemme onnellisia me tarvitsemme toisia ihmisiä; yhteenkuuluvuuden tunne on keskeinen osa hyvinvointia. Kun voimme jakaa tunteitamme ja ajatuksiamme jonkun toisen kanssa, se auttaa meitä käsittelemään niitä paremmin ja löytämään ratkaisuja ongelmiin. Yhteiset hyvät kokemukset muiden kanssa, kuten nauru ja yhdessäolo, lisäävät positiivisia tunteita ja vahvistavat onnellisuuden tunnetta. Vuorovaikutus muiden kanssa auttaa meitä rakentamaan ja ylläpitämään positiivista itsetuntoa ja identiteettiä. 

Kun kokee henkistä väkivaltaa sellaisen ihmisen taholta, jonka pitäisi olla elämäsi rakkain, läheisin ja luotettavin, se satuttaa eniten. Se pirstoo ihmisestä sen, mitä pitäisi eniten vaalia - sisimmän. Luottamuksen romuttuminen rapauttaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja emotionaalista yhteyttä, jotka ovat keskeisiä onnellisuuden kannalta. 

Henkisen väkivallan kokeminen asettelee elämässä kaikki palaset uusiin lokeroihin, tiputtaa osan matkasta pois ja muovailee väleihin uusia. Onnellisuus löytyy kyllä, kunhan toipuminen on edennyt tarpeeksi pitkälle ja uhri voi kokea olevansa varmasti turvassa tarpeeksi pitkän irrottautumisajan jälkeen. 

Onnellisuus uudessa elämässä henkisen väkivallan jälkeen voi tuntua erilaiselta kuin ennen. Se voi olla syvempää ja merkityksellisempää. Se voi olla kiireettömämpää;  onnen murusiin ei tarvitse kiirehtiä tarttumaan, vaan onni ja onnellisuus on läsnä kokonaisvaltaisempana ja jatkuvampana. Onnellisuus voi näkyä henkilökohtaisena kasvuna ja vahvempana itsetuntemuksena.

Toipumisprosessin aikana tunteet voivat näyttäytyä korostuneempina ja esimerkiksi ylivirittyneisyystila voi näyttäytyä tunnereaktioiden metsästämisenä. Tavallisuus tuntuu masentavalta, kun elimistö on tottunut adrenaliinipiikkeihin ja stressireaktioihin. Yhtäkkinen tasaisuus kummallisuudessaan aiheuttaa elimistössä hälytystilan, ja ihminen etsii suuria tunteita, jotta tuntisi elävänsä taas sillä tavalla, mihin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa on tottunut. Vaatii paljon tunteiden säätelyn kehittämistä, jotta tunteet ikään kuin asettuisivat paikalleen ja normaaleiksi. 

Läheisten ja itseä tukevien ihmissuhteiden merkitys korostuu entisestään. Vertaistuki auttaa huomaamaan, että omassa tuskassaan ei ole ollut yksin, ja koettu saa kohtuullisempia mittasuhteita. Läheisten, ystävien, perheen ja tukiryhmien tuki auttaa löytämään ymmärrystä, empatiaa ja tukea, jotka ovat keskeisiä onnellisuuden kokemuksen elpymisen kannalta. 

Onnistumiset elämässä ja arjessa rakentavat murentunutta itsetuntoa ja siten onnellisuutta. Onnellisuus voi löytyä myös uusien merkitysten ja tarkoitusten kautta. Tämä voi olla esimerkiksi uusia tai vanhoja elvytettyjä harrastuksia, vapaaehtoistyötä tai muuta sellaista, joka tuo iloa ja merkityksellisyytä elämään. 

Ja ennen kaikkea on tärkeää oppia hyväksymään itsensä ja olemaan itselleen myötätuntoinen. Tämä auttaa syyllisyydestä ja häpeästä vapautumisessa, jotka usein liittyvät henkisen väkivallan kokemiseen, ja vaikuttavat tottakai myös onnellisuuden tunteeseen. 

"Kell' onni on, se onnen kätkeköön" on vanha sanonta. Muokkaisin sen ennemmin meille jokaiselle käyttöön iloisemmin "kell' onni on, se onnen näyttäköön". Onnellisuus on levollisuutta ja tasapainoa. Jos sellaista on mahdollisuus löytää omaa elämäänsä, miksi ei auttaisi sen levittämisessä osaksi muidenkin elämää?